Huhtikuusta lähtien Alfredilla oli aluksi ihmeellisen pieniä ulosteita, jonka jälkeen uloste muuttui löysäksi ja lopulta yhtenä yönä ihan veriripuliksi asti. Canikur-kuuri tuntui ensin tepsivän vaivaan, mutta sitten alkoivat kovaääniset vatsan lurinat  ja kovat vatsakivut, myös ulosteet olivat jatkuvasti löysiä...

Vaivaa hoidettiin aluksi suolistotulehduksena, koska röntgen kuvassa näkyi voimakkaasti ärtynyt ohutsuoli, myös tulehdusarvot olivat koholla samoin kuin maksan ALAT-arvo. Lääkkeeksi saimme Alfredille Tylosin-kuurin ja jotain mikstuuraa...

"Rukoilijasirkka-asento" - tässä asennossa Alfred yritti saada mahakipuun helpotusta....

Sitten vajaan viikon kuluttua kuurin aloittamisesta Alfred romahti käsiin myöhään sunnuntai-iltana ! Poika oksensi antaumuksella pari kertaa ja jäi sen jälkeen makaamaan lattialle hiljaa valittaen, ikenet aivan vitivalkoisina. Yritimme saada heti päivystävää eläinlääkäriä kiinni puhelimella, mutta jouduimme jättämään vastaajan viestin, koska hän oli juuri toimenpiteessä eikä voinut vastata puhelimeen. Hädissämme soitimme pieneläinhoitajana työskentelevälle ystävällemme, että mitä osaisimme tehdä pojan hyväksi.... Hän käski tuoda Alfredin hänen luokseen nesteytykseen, jos emme saisi pikaisesti eläinlääkäriin yhteyttä.... Onneksi eläinlääkäri sitten kumminkin aika pian soitti meille takaisin ja lähdimme viemään jo hieman virkistynyttä Alfredia Kajaaniin kaupungin eläinlääkärin tiloihin, jossa viikonloppupäivystys sillä kertaa oli. Alfred sai hoidoksi nesteytystä ja lisäksi pistoksena mahansuojalääkettä ja kipulääkettä. Onneksi Alfred näytti virkistyvän silmissä ja pääsimme lähtemään kotiin.

Seuraavana päivänä otimme yhteyttä paikalliseen eläinlääkäriin, joka kehotti viemään Alfredin vatsan tähystykseen Oulun Akuuttiin. Pienen soittelurumban jälkeen ystävämme selvitti, että Akuutissa toimenpidettä tekevä eläinlääkäri oli juuri jäänyt kesälomalle, samoin oli laita Joensuussa - lähin paikka olisi ollut Jyväskylässä. Hetken miettimisen jälkeen päätimme viedä Alfredin tässä vaiheessa Eläinklinikka Liiraan Kajaaniin tarkempiin tutkimuksiin, ennenkuin lähtisimme ajamaan usean sadan kilometrin matkaa... Saimme ajan seuraavalle päivälle eläinlääkäri Kaisa Murolelle. Alfredista otettiin kaikki mahdolliset verinäytteet, tehtiin ultraäänitutkimus, otettiin pissinäyte yms. Niistä paljastui sen verran, että tulehdusarvot olivat edellen koholla, myös maksan ALAT-arvo oli edelleen noussut, lisäksi virtsasta löytyi runsaasti struviitti-virtsakiteitä. Hoitona aloitettiin mahahappojen eritystä vähentävä lääke Zitac, puoli tbl aamuin illoin, ruokavalio uusiksi eli ruuaksi Royal Caninin Urinary S/D kuivanappulat ja purkkiruoka. Lisäksi antibiootti vaihdettiin 20 pv kuuriksi Synulox:ia, sekä Zentonil-ravintolisää maksan toipumisen edesauttamiseksi 30 pv. kuuri, lisäksi suositeltiin antamaan antibioottikuurin ajan Gefilus-maitohappobakteereja. Alfred myös nesteytettiin uudelleen (300ml nestettä nahan alle) ja sai tulehduskipulääkettä pistoksena. Kaiken tämän lisäksi Alfred kävi vielä 5 kertaa paikallisella eläinlääkärillä nesteytyksessä, jotta maksa saisi "huuhtelua". 

Alfred näytti reipastuvan taas, mutta mahakivut ja lorinat jatkuivat  hoidoista huolimatta ja muutaman kerran poika myös romahti käsiimme, niin kuin aiemmin selvitin. Päätimme viedä Alfredin lopulta Akuuttiin Ouluun vatsan tähystykseen ja ajankin saimmekin nopeasti. Vuorokauden paasto enne toimenpidettä pisti Alfredin koville, ruokahalu kun oli ollut sairastelusta huolimatta hyvä. Lisäksi vatsakivut kovenivat, kun vatsa oli tyhjänä.

Akuutissa tähystyksen teki ell Minna Liinamaa, joka ensin rauhoitti Alfredin ja sen jälkeen otti röntgenkuvat ja teki tähystyksen. Mitään silmämääräisesti poikkeavaa ei tähystyksestä löytynyt - kaikki oli terveennäköistä. Varalta kumminkin oli otettu koepaloja, joiden tulos tulisi parin viikon kuluttua. Jäimme siis odottelemaan vastauksia koepaloista.

Kyllä on poika kipeän näköinen...ei heilu häntä iloisesti ylhäällä...

Pientä poikaa mietityttää, että miksi mahaa nipistää...välillä onneksi helpottaa ja voi maata rennosti selällään.....

Silmistä näkee, ettei ole poika terve...katse on vaisu ja silmä eivät napita valppaina...

Alfredin paino oli pudonnut tämän sairastelun aikana 400 g, minkä kyllä huomasi kavenneena vyötärönä, mutta onneksi turkki kumminkin sai pojan näyttämään pulleammalta.

Koepalojen vastaus tuli muutamien viikkojen päästä, löydöksenä lievä gastriitti ja lievä helico-bakteeri löydös. Hoito suosituksena antibiooteilla helico-bakteerin häätö, jos oireita vielä olisi. Koskapa Alfredin vointi on nyt kumminkin ollut tosi hyvä Zitac/Antepsi hoidolla, päätimme paikallisen eläinlääkärin kanssa, että jatkamme tällä lääkityksellä, emmekä vielä aloita rankkaa antibiootti-hoitoa.

Jatkamme Antepsin ja Zitacin antamista Alfredille, tosin Zitacin määrää alamme pikkuhiljaa vähentää ja lopulta jätämme sen pois kokonaan. Paino on tullut takaisin. Ruokahalu on hyvä ja vatsakivut ovat lähes kokonaan poissa - kaksi kertaa on poika venytellyt kipeää vatsaa, eikä ole suostunut syömään aamusta. Myös tavalliseen ruokavalioon olemme palanneet - Alfred söi 6 viikkoa urinary-ruokaa ja on nyt syönyt lähes kaksi kuukautta tavallista ruokaa, ja ainakaan vielä ei ole kiteet palanneet virtsaan ! Asia kyllä varmistetaan vielä muutamaan otteeseen syksyn ja talven aikana, ennenkuin voimme olla varmoja, että ongelma on varmasti ohi.

Suuri kiitos Sotkamon eläinlääkärille Heli Haukiojalle paneutumisesta suurella sydämellä Alfredin hoitamiseen.

Kiitos myös Eläinklinikka Liiran henkilökunnalle, erityisesti ell Kaisa Murolelle Alfredin hoitamisesta sekä Oulun Akuutin ell Minna Liinamaalle Alfredin tähystyksen tekemisestä ammattitaidolla.

Erityisen lämpimät kiitokset Maritalle, ihana ystäväni, joka olet elänyt kanssamme huolen hetkiä Alfredin voinnista ja ammattisi puolesta olet osannut  järjestää Alfredille parhaan mahdollisen hoitoon-ohjauksen  ! 

Toivotaan, että koettelemukset ovat nyt takanapäin ! :)